|
||||||||||||||||||||
 |
 |
||
 |
4 poemas de Rita Dahl Traduções de Rita Dahl, Márcio-André, Linda Nurmi e Teresa Salema o inferno Uma estrutura concreta afunilada, com nove entradas ao todo. O inferno é a contínua repetição de tudo, sem que seja possível avançar. O inferno é gelado. Para onde vão todos os gulosos macerados depois da morte? O inferno está solto, um filme de ação ordinário, os cristais fluindo das almas miseráveis que se agarram pelas mãos. Talvez o inferno seja belo apesar de tudo. Durante anos cheguei à conclusão de que não há a igualdade nesse país. Soa a campainha. Atrás da porta dois mórmons bem trajados. O inferno era gelado sobre a terra. A caixa de comentários foi deslacrada naquele instante. O inferno da família ou do paraíso, em qual você pretende passar a eternidade? Tentei tolerar a mim mesma e entender porque tenho saudades do inatingível. O inferno verdadeiro dos anti-capitalistas foi deixado de lado. O que acontece depois disso? Sacrificamos seis garrafas, nada acontece e temos de encher lingüiça. Não se esqueça de que para um masoquista o paraíso é o inferno. E é impossível saber se é quente ou frio. Se o inferno está cheio, é preciso sentar-se e esperar. Qual o problema com você? Não sabia? Se o inferno é gelado, a Finlândia ganhou o concurso de música da Eurovision. [trad. Rita Dahl & Márcio-André] [O Tempo dos Aphorismos, PoEsia, 2007] helvetti Konkreettinen suppilomainen rakennelma, jossa on kaikkiaan yhdeksän sisäänpääsyä. Helvetti onkin sitä, että kaikki toistuu, eteenpäin ei pääse. Helvetti on jäässä. Minne kaikki lihavat mässäilijät joutuvat kuoltuaan? Helvetti on irti, tuiki tavallinen toimintapläjäys, onnettomista sieluista vuotaneita kristalleja, jotka ottavat toisiaan käsistä. Ehkä helvetti onkin kaunis? Helvetti soikoon. Vuosien saatossa olen tullut johtopäätökseen ettei tässä maassa ole oikeudenmukaisuutta. Ovikello soi. Oven takana seisoo kaksi siististi pukeutunutta mormonia. Helvetti on jäätynyt maan päälle. Kommenttiosasto meni rikki samalla. Helvetti perheessä tai taivaassa, kummassa aiot viettää iäisyytesi? Olen yrittänyt sietää itseäni ja ymmärtää, miksi haikailen tavoittamattoman perään. Todellinen antikapitalistien helvetti on päässyt valloilleen. Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Me uhrattiin kuusi pullollista, mitään ei tapahdu ja lähetysaika pitäisi saada täyteen. Muista että perusmasokistille taivas on helvetti. Onko helvetti kylmä vai kuuma paikka? Jos helvetti on täynnä, joutuu seisomaan ja odottamaan. Mikä teissä on vikana? Etkö tiedä? Jos helvetti on jäätynyt, Suomi on voittanut Euroviisut. Hiroshima, meu amor Não há melhor introdução à semiótica do amor que os cadáveres cobertos de cinza e de orvalho. Eu estava um pouco indecisa. A viagem à Itália também a impressionou enormemente. Olhos azuis, cabelo preto, também é lembrado como activista de direitos humanos. Não qualquer avó senão a incarnação do amor, renasceu como estendida e fictiva interpretação. Não há namoro mais eterno do que a comunicação entre a mulher e o homem. A primeira versão deste era só fotos, a seguinte pinturas. Não é nada surpreendente que Hiroshima meu amor se foi espalhando ao campo. Que sim os canais lacrimais lá se purificam. Espanto-me porque o meu amor se separou ontem? Explodimos Hiroshima no ar, não é? [trad. Linda Nurmi] [O Tempo dos Aphorismos, PoEsia, 2007] Hiroshima, rakastettuni Ei ole parempaa johdatusta rakkauden merkkioppiin kuin tuhkan ja kasteen peittämät ruumiit. Olin hieman epätarkka. Matka Italiassa teki häneen myös suuren vaikutuksen. Siniset silmät, musta tukka, muistetaan myös ihmisoikeusaktivistina. Ei kuka tahansa mummo, vaan rakkauden ruumiillistuma, syntyi laajennettuna ja fiktiivisenä tulkintana. Ei ole ajattomampaa romanssia joka käsittelee naisen ja miehen välistä kommunikaatiota. Ensimmäinen versio tästä oli pelkkiä valokuvia, seuraava maalauksia. Kirjan nimen taustalla piilee yhteys vai miten tuo kuulostaa niin tutulta? Ei siis ihme, että Hiroshima rakastettuni meni levitykseen maaseudulle. Kyllä kyynelkanavat sielläkin puhdistuvat. Ihmettelen, miksi rakkaani otti eron eilen? Eiköhän räjäytetä Hiroshima ilmaan? a rosa, também a rosa A rosa, também a rosa, Lisboa não seria perfeita sem que a rosa florescesse a cada estação do ano, esta rosa também não dá em qualquer lugar, somente no meio do Rossio, os espinhos não tocam a ninguém tão de leve como aos passantes, eis rosa a rosa de Lisboa, em si os sentimentos suaves que afloram nesta cidade, ela é a rosa dos bandidos, das prostitutas e dos traficantes, a rosa que acaricia com seus espinhos qualquer um, esta rosa que não zomba, não odeia, ela recebe qualquer que seja a densidade da pele, ela é a rosa dos encontros e dos rumos, por isso cresce no meio do Rossio e é rosa dos loucos e dos narcômanos, ela se estica para tornar-se amiga do estrangeiro, ela é a rosa do encontro [trad. Rita Dahl & Márcio-André] [O Encanto das Milles Escadas – Voltas da Cultura em Portugal, Avain 2007] ruusu, myöskin ruusu Ruusu, myöskin ruusu, Lissabon ei ole täydellinen ilman että siellä kukkii ruusu joka vuodenaikaan, eikä se ruusu kuki missä tahansa vaan keskellä Rossioa, sen piikit eivät koske ketään niin lempeästi kuin kaikkia ohikulkijoita, se ruusu on Lissabonin ruusu, se on kaikki lempeät tunteet jotka tässä kaupungissa kukkivat, se on roistojen, huorien ja huumevälittäjien ruusu, ruusu joka sivelee piikeillään ketä tahansa haluavaa, se ruusu ei pilkkaa, ei vihaa, se ottaa huomaansa kenet tahansa ihonväristä huolimatta, se on ystävyyden ja avunannon ruusu, siksi se kukkii keskellä Rossioa ja se ruusu on hullujen ja narkomaanien ruusu, se ojennetaan kun muukalaisesta halutaan ystävää, se on ystävyyden ruusu Porto Como dizer em palavras a beleza no horror, de mão dada um casal atrás das cortinas, das paredes demolidas, jazz injectado da agulha para as veias, camadas múltiplas de roupa vestindo mendigos há décadas, década que escapa para longe, magnífico Majestic de candelabro brilhante, em branco criados trazem café, membros rápidos, espelhos habituados à verdade dos espelhos nem a mim me mentem, a mim cuja face é mais pálida que o café e os meus vizinhos com vozes roucas, porque é que edifícios neoclássicos, manuelinos e barrocos que louvam o esplendor do ser humano, onde foram despendidos centenas de quilos de ouro, tudo o que o ser humano pôde arcar nas suas mãos, a cancão rouca nos degraus da Capela das Almas, porque pelo pó branco há que trabalhar duro, para estar sentado com mão estendida frente ao Pingo Doce, gritar até a garganta ficar sem voz, até os passantes pararem, olhando solícito nos olhos, pedindo moeda, impondo Cais a alguém, revista incluindo horóscopos por um ano, nada sera vendido mas pode sempre dar-se uma esmola, algumas moedas cuja vida no fundo do bolso seria prolongada em vão, há que circular em divisas líquidas os restos das muralhas nada sabem disso, consumaram facilmente a dureza no mundo mole de primos e vizinhos, sobem as escadas vermelhas em forma de oito para beber um café no cadeirão azul, descansam no meio da fonte refrecante dos livros enquanto os outros trabalham dia e noite pelo fino pó branco, seja o que for oh Porto não te dei tempo bastante, acreditei de mais na tua parede demolida e nos teus frágeis ossos, nas janelas partidas, no cheiro da urina nas ruas, nas pinturas murais, embora a caixa de cartão à esquina da rua seja mais quente do que o quarto frio da pensão, onde me embrulho em muitas mantas como banana na casca e fecho as janelas desta casa. [Trad. Teresa Salema] O Encanto das Milles Escadas – Voltas da Cultura em Portugal, Avain 2007] Porto Kuinka pukea sanoiksi kauneus kauheudessa, toisiaan kädestä pitävä aviopari säleverhojen ja rapistuneen julkisivun takana, jazz joka piikistä suoraan suoneen kumpuaa, kerrospukeutuneet kerjäläiset vuosikymmenten takaa, vuosikymmen joka pakenee kauemmaksi, loistelias Majestic kimaltelevine kattokruunuineen, valkoisiin puetut tarjoilijat jotka rivakoilla jäsenillään kiikuttavat kahvin eteen, peilit joiden totuuteen tottuneet kuvastimet eivät valehtele edes minulle jonka kasvot ovat kahvia ja rosoisenäänisiä naapureitani valkeammat, miksi ihmisen mahtavuutta ylistävät neoklassiset, manueliiniset ja barokkiset rakennukset, joihin on tuhlattu yli sata kiloa kultaa, kaikki minkä ihminen on jaksanut käsissään kantaa, kerjäläisen karhea laulu Sielun kappelin portailla, koska valkoisen jauheen eteen on tehtävä paljon raskaita töitä, istuttava käsi ojossa Pingo Docen oven edessä, huudettava kurkku käheäksi jotta ohikulkijat pysähtyvät, katsottava anovasti silmiin moedaa pyytäen, tai tyrkytettävä käteen Caísia, vuoden horoskooppeja esittelevää lehteä, mikään ei käy kaupaksi mutta pienen almun voi aina antaa, muutamia kolikoita joiden elämä taskunpohjalla pitkittyisi aivan turhaan, likvidi valuutta on laitettava kiertoon muurien jäännökset eivät siitä mitään tiedä, ne ovat kovuutensa helposti saavuttaneet pehmeässä serkkujen ja naapurien maailmassa, ne kapuavat punaisia kahdeksikon muotoisia portaita ylös juomaan kupin kahvia sinisessä nojatuolissa, ne lepäävät keskellä kirjojen vilvoittavaa lähdettä toisten ahkeroidessa yötä päivää hienon valkoisen jauheen eteen, mitä tahansa oi Porto enkö antanut sinulle tarpeeksi aikaa, uskoin liikaa rapistuneeseen ulkosivuusi ja haurastuviin luihisi, rikottuihin ikkunoihin, virtsanhajuun kaduilla, seinäkirjoituksiin, vaikka pahvilaatikko kadunkulmassa on aina lämpimämpi kuin hostelin kylmä huone, johon kääriydyn monen peitteen sisään kuin banaani kuoreensa ja suljen tämän talon ikkunat _________________________ Rita Dahl nasceu em 1971, em Vantaa, na Finlândia. Publicou os livros de poemas Kun luulet olevasi yksin (Loki-Kirjat, 2004), Aforismien aika (PoEsia, 2007), Elämää Lagoksessa (ntamo 2008), . Também publicou um livro da viagem sobre Portugal, O Encantador de Mille Escadas (Avain 2007), uma coleção dos artigos Kuvanluojat das artistas visuais finlandesas que morreram jovens, poetas jovens finlandeses e escritoras internacionais (Kesuura 2009) e mais proximamente o livro Finlandizado liberdade da palavra (Multikustannus 2009). Foi responsável pela revista de poesia Tuli & Savu, em 2001, e também pela revista cultural Neliö. Editou uma antologia The Insatiable Furnace (Like 2007) escritoras da Ásia Central e de outras regiões do mundo, que foi publicado ao mesmo tempo com um encontro das escritoras da Ásia Central em Helsinquia em agosto de 2007, que Dahl coordenou. Atualmente, prepara uma antologia de poesia portuguesa contemporânea, traduz uma antologia da poesia dos anos 70 de Alberto Pimenta (Palladium-Kirjat) e edita uma antologia da poesia nova finlandesa em português, a lançada no Brasil em 2010 pela editora Confraria do Vento. Dahl foi vice-presidente do PEN Clube da Finlândia durante 2006-2009. _________________________ Márcio-André é poeta, violonista, editor e artista multimedia. Linda Nurmi é estudante de filologia portuguesa. Teresa Salema é germanista e escritora. [revista dEsEnrEdoS - ano I - número 3 - teresina - piauí - novembro/dezembro de 2009] |
 |
 |
||
| Site Map |